Kuulumisia :)

Reilu kuukausi Prahassa on mennyt kuin hujauksessa! Tai no, koko vuosi mennyt hirmu nopeasti. Vastahan oli joulu? Toisaalta kun miettii, niin en ymmärrä miten näin paljon tapahtumia ja kokemuksia yhteen vuoteen voi mahtua. Paaaaljon matkustamista (pikkuhiljaa alkaa oppia pakkaamaankin…), +600 rankingpistettä, uusia ihania kavereita, n 900 tuntia reeniä, 75-100 peliä. Tänävuonna vielä yksi turnaus jäljellä, jonka jälkeen laitan pienen tiivistelmän turnauksista 🙂 Mutta nyt takas viime päiviin…

tiiimi

5 viikkoa reeniä takana. Romanialaiset olivat parilla leirillä, ja tulevat kahden viikon päästä uudestaan, jolloin myös Littualaiset ovat täällä. Gomolan (fysiikkavalmentaja) puntilla ollaan päästy hikoilemaan kunnolla. Niin vapauttavaa kun puntilla on joku joka kertoo mitä tehdään ja kuinka paljon. Ei tarvitse itse suunnitella ja miettiä mikä olisi tänään paras juttu ja kuinka paljolla toistoja pääsee parhaaseen tulokseen. Ei tarvitse miettiä meneekö liian jumiin, eikä että missä menee ”raja”. Tottakai sen tuntee pikkuhiljaa itsekkin, mutta useimmiten jäisi viimeiset sarjat tekemättä, koska luulee ettei se kannata, että väsyy liikaa tai joinain päivinä että ei yksinkertaisesti jaksa. Välillä taas tulisi tehtyä liikaa. Noita varten on ihan huikeeta että voi vaan mennä reeneihin, ja keskittyä just siihen mitä tekee, ja pistää ”aivot narikkaan”. Ja plussana vielä se kannustus niille viimeisille sarjoille. Että ne tulee tehtyä täysiä ja oikein. Yksin ollessa ei löytäisi itsestään samoja voimia, ainakaan vielä, eikä osaisi luottaa onko oikeasti väsynyt vai luuleeko olevansa väsynyt. Siinä on nimittäin iso ero, jonka välillä ulkopuolinen huomaa helpommin. Eikä itse tosiaan keksisi yhtä huikeita reenejä. Hän valmentaa urheilioita työkseen, ja sen kyllä huomaa. img_2156

Biitsireeneissä ollaan tehty paaaaljon toistoja. Perusjuttuja, tällähetkellä painotus kovan  hyökkäyksen suunnassa ja voimassa, sekä passissa. (Onkohan Niinallakin sormipassi ensivuonna?;)) Kehitys on kuin vuoristorata, täynnä ylä, ja alamäkiä. Tästä vuodestakin voisi piirtää oman vuoristoratansa. On käyty pohjalla (kauden alku) ja nyt taas tuntuu että ollaan aikalailla tän vuoden huipussa. Peli luistaa tosihyvin, ja onnistumisia tulee kuin liukuhihnalta. Täytyy muistaa nauttia tästä tunteesta, sillä ylämäkihän ei jatku ikuisesti. Pitää siis muistaa nämä hetket silloin kun tuntuu ettei kehity, ja tuntuu että menee jopa heikompaan suuntaan. Olisihan se ollut hienoa, jos tämä kehittymisen vaihe olisi ollut jo kisakauden alussa, mutta ei näihin voi vaikuttaa muuten kun tekemällä aina parhaansa ja yksinkertaisesti reenaamalla, paljon. Se palkitaan, ja joskus ajoituskin osuu kohdilleen 🙂

14563373_1150483731700166_5932034233319708107_n14991942_1150483628366843_8102125561510040889_n

Tänään illasta meidät huutokaupataan hyväntekeväisyys turnaukseen huomiseksi 😀 Hauska ilta siis luvassa, josta   laitetaan kuvia FB sivulle 😛

Ps, koitan päivitellä blogia nyt vähän useammin, joten pysykää kuulolla! Jos kiinnostaa kuulla jotain tiettyä arjesta tai mistä vaan niin kysy ihmeessä 🙂

weee