Suomesta, ja peleistä kavereiden kanssa

Yöpöydälläni Prahassa syttyi eilen kaksi kynttilää, samalla kun seurasin perinteisesti Linnan juhlia. Suomi merkitsee minulle muun muassa kotia, kaunista luontoa, siisteyttä ja rauhaa. Monille ulkomaalaisille Suomesta tulee ensimmäisenä mieleen eri urheilijoita (Teemu Selänne ja jääkiekko ylipäänsä, Jari Litmanen, Tero Pitkämäki, Kimi Räikkönen ja monet muut), kaunis luonto, koulutusjärjestelmä ja yleinen turvallisuus. Muistetaan siis jatkossakin kunnioittaa ja viedä näitä asioita ulkomaille. Minusta on mahtavaa päästä edustamaan Suomea ulkomailla pelatessani. Se, että pienestä ”talvi” maasta voi tulla maailmalla pärjääviä Beach Volleyn pelaajia, on siistiä.

Nyt ollaan pari päivää oltu molemmat kotona, kipeinä. Sekin valitettavasti kuuluu urheiluun, vaikka kuinka tahtoisi olla eri mieltä. Ollaan opittu tunnistamaan taudin synty äkkiä, mikä helpottaa sairastelua. Kuume ei ole noussut kummallakaan kertaakaan, mutta kurkkukipu, lima ja se, että veto oli aivan pois, kertoi, että nyt on aika levätä. Huomenna saatetaan päästä takaisin hiekalle, jos aamulla olo on sen mukainen. Asia ei luultavasti olisi näin, jos oltaisi odotettu kuumeen nousua, ja reenattu kurkkukivusta ja väsymyksestä huolimatta. Echinaforce, hot drink ja bemer on ollut viimepäivinä kovassa käytössä!

Toivottavasti parannutaan äkkiä, sillä parin päivän päästä saapuu kolme joukkuetta reenaamaan meidän kanssa! 🙂 Niin kiva nähdä kavereita pitkästä aikaa! Joukkueet tulevat Liettuasta sekä Romaniasta. He reenaavat meidän kanssa reilun viikon, jonka jälkeen sunnuntaina pelataan kaikki Extraliigassa. Tämän jälkeen lähdetään Suomeen joulun viettoon.

Kavereita on tottakai lajin ulkopuolellakin, mutta suurin osa alkaa nykyään olla biitsin parista. Se tarkoittaa että päästään reenaamaan kivassa porukassa, leireilemään kavereiden kanssa ja viettämään aikaa reenien ulkopuolella samanhenkisten ihmisten kanssa, jotka elävät samaa unelmaa kuin me. Toisaalta, väillä on raskasta, kun turnauksissa pelataan heitä vastaan. Peleissä on niin paljon tunnetta mukana, ja tietysti kaikilla on todella suuri voitontahto, urheilijoita kun ollaan. Silti vain yksi joukkue voittaa koko turnauksen, kaikki muut häviää jossakin vaiheessa. Välillä on vaikea käsitellä omia tunteita, kun kaverit pärjää paremmin kuin itse. Pitäisi olla onnellinen heidän puolesta, vaikka samalla tuntee jonkunlaista kateutta, koska olisi itsekin halunnut pärjätä. Ihmisiähän me vain ollaan. Esimerkiksi, viime keväällä reenattiin monta kuukautta Valkovenäläisen parin kanssa, ja meistä tuli hyviä kavereita, vaikka ollaankin jostakin syystä ”arkkivihollisia” heidän kanssaan. Ei olla ymmärretty syytä tähän, mutta voitontahto meidän välisissä peleissä on aina suuri ja peleissä on jotenkin entistäkin enemmän tunnetta, tai ainakin oli vielä viimekaudella. Voitettiin heidät melkein jokaisessa harjoituspelissä. Kuitenkin kauden alussa he pärjäsivät meitä paljon paremmin. Tottakai kannustettiin heitä kentänlaidalla, vaikka oltiin itse tiputtu turnauksesta jo aiemmin, mutta samalla tuntui ärsyttävältä, kun he yllittivät omaa tasoaan, ja me emme olleet edes päässeet sille. Juteltiin tästä Niinan kanssa, ja päätettiin ettei näytetä tunnetta ainakaan ulospäin, vaan koitetaan ollaan onnellisia heidän puolesta. Vaikka ”väkisin”, sillä joskus tulee meidänkin vuoro pärjätä (ja niinhän se tulikin).

Päivittäisreenit tehdään tsekki junnujoukkueen kanssa, ja heitä vastaan pelataan melko useasti tsekin turnauksissa. He ovat meitä hiukan nuorempia, joka näkyy heidän pelissä ehkä eniten jännityksessä, peliälyssä ja pallotatsissa. Heitä vastaan on hauska lähteä pelaamaan, koska tunnetaan niin hyvin, että tiedetään mitä pitää tehdä. Tosin se hauskuus vaihtuu myös helposti verkon toiselle puolelle, jos me ollaan häviöllä :D. Ajatus siitä että he voittaa meidät(ei olla vielä kertaakaan hävitty), vaikka peli ei olisi edes kovin tärkeä, tuntuu ärsyttävältä. On jollakin tapaa helpompi hävitä tuntemattomille, kuin kavereille. Vaikka järjellä ajateltunahan tuossa ei ole mitään järkeä. En tiedä muista, mutta ainakin meillä menee jostain syystä näin, ja se on ärsyttävä myöntää. Pitää siis koittaa muuttaa ajattelutapaa, sillä tulevaisuudessa tulee vielä monia pelejä kavereita vastaan, eikä se saisi vaikuttaa peliin ainakaan negatiivisesti.